Suunnittele varastointiketju

Nykyisin polttopuut tehdään usein koneellisesti, jolloin pilkkeet kasautuvat kuljettimelta tai käsin heitettynä harvaan muodostelmaan. Hyvissä olosuhteissa pilkkeiden alkukuivuminen on nopeaa tällaisessa kasassakin. Mikäli kuivatuspaikka ja sääolot ovat kuivumiselle edulliset, voi puut pinota koneen tekemästä muodostelmasta suoraan puuliiteriin. Tällä on suuri merkitys polttopuun tekoon käytetylle työmäärälle, sillä jokainen ylimääräinen varasto- ja kuljetusvaihe tietää ylimääräistä ja turhaa työtä. Polttopuun valmistus- ja varastointiketju kannattaa suunnitella huolella.

Edellisen kesän jälkeen kaadetut ja keväällä pilkotut polttopuut tulisi saada kuivatuiksi ja pinotuiksi elokuuhun mennessä. Sen jälkeen lisääntyvät sateet ja aamukaste sekä viilenevät ilmat katkaisevat kuivumisen. Lisääntyvän ilmankosteuden vaikutuksesta ulkotiloissa varastoidun polttopuun kosteus kasvaa, vaikka puut olisikin asianmukaisesti pinottu ja suojattu. Myöhään kesällä halotut, kosteat polttopuut ovat alttiita erilaisille lahottajasienille. Sienet laskevat puun polttoarvoa ja pahimmillaan voivat aiheuttaa jopa allergiaoireita.

Suojaa puut kosteudelta

Monesti polttopuita valmistetaan useampaa vuotta varten kerrallaan, ja niitä joudutaan varastoimaan ulkona. Ulkopinossa puut ovat aina alttiina sääoloille. Mitä pidempään puut joudutaan varastoimaan ulkotiloissa, sitä paremmin pinot on tehtävä ja suojattava kosteudelta.

Tärkeintä on, että pino pysyy pystyssä ja suojassa sateelta ja että ilma pääsee kiertämään pinon sisällä ja ympärillä. Pinopuut kastuvat kahdesta suunnasta: ylhäältä tulevasta sadevedestä sekä maasta nousevasta kosteudesta. Tämän vuoksi pinosta kannattaa tehdä vähintään 2 metriä korkea.

Tee pino kunnolla

Aluspuut
Pinon teko alkaa kunnon aluspuista, joilla alimmat polttopuut nostetaan vähintään 10 cm:n korkeuteen maan pinnasta. Ilman tulee päästä kiertämään esteettä pinon alitse. Aluspuiksi valitaan riittävän tukevia rankoja. Mikäli maaperä on pehmeää, ehkäistään aluspuiden uppoaminen sijoittamalla niiden alle 50–100 cm:n välein kuivattavien puiden suuntaisesti ladottuja polttopuita. Pinojen ympärys on niitettävä, mikäli paikka on ruohottuva.

Pääpuut
Pinon päihin lyötävät pystypuut voi tehdä 7–8 cm:n paksuista latvapölleistä. Jos pinoja säilytetään useita vuosia, kannattaa pääpuut kuoria ja kuivata, jolloin ne kestävät pidempään lahoamatta. Pääpuiden taipuminen ulospäin ehkäistään tukemalla ne vinotukien avuilla ja virittämällä vastakkaisten pääpuiden välille naru. Tehokas tapa on käyttää pinon suuntaista, pääpuut yhdistävää orsipuuta. Orsipuu ja pääpuut sidotaan toisiinsa lohenpyrstöliitosta muistuttavilla kolmisärmäisillä loveuksilla. Orsipuun voi kiinnittää pääpuihin myös naulaamalla.

Ristikkopäät
Joskus maa on liian kova pystypuiden upottamiseen. Tällöin pääpuut voi korvata ristikkopäillä. Ristikkopää rakennetaan pinoamalla tasapaksuja polttopuita vuorotellen pitkittäin ja poikittain ladotuiksi kerroksiksi. Ristikkopää kallistetaan lievästi pinon suuntaan. Eläviin puihin pinoa ei tule koskaan tukea, sillä silloin pino ei kestä pystyssä.

Vierekkäiset pinot
Pinoja ei tule sijoittaa kiinni toisiinsa. Ilman on päästävä kiertämään myös niiden ympärillä. Pinojen pystyssä pysymisen kannalta on kuitenkin usein syytä sijoittaa ne pareittain, jolloin pinoparin ympärille jätetään vähintään 80 cm vapaata tilaa. Vierekkäiset pinot sidotaan toisiinsa noin 1,5 metrin korkeuteen sijoitettavilla sidepuilla. Sidepuut ovat ohuita puita, jotka yltävät molempien pinojen sisään. Niitä tarvitaan parin metrin välein.